sähkökanteleesta ja soittimien sointiväristä
Koska on paljon virheellistä tietoa sähkökanteleesta saatavilla, Jane yrittää oikaista tässä monta väärinkäsitystä.
Janen ensikontakti sähkökanteleen kanssa oli luultavasti kun hän tapasi Matti Kontio, noin vuonna 1995: Matilla oli samanlainen vanha Heikkilän konserttikannel kuin Haapaveden kirkkoherralla, jonka kanteleeseen olin oli ihastunut - kaksoispohjalla varustettu kantele kaikui niin ihanasti, tuntui että ei voisi soittaa yhtään väärää nuottia. Matin kanteleessa oli lisäksi mikrofoni sen sisällä. En muista että olisi näkynyt yhtään kannelta mikrofonilla vielä 70-luvulla Sibelius-Akatemiassa. Matti oli kuulunut ryhmään joku joutuikin etsimään ratkaisua kanteleen mikrofonien kanssa.
Sen jälkeen näin usein kanteleita joihin kiinnitettiin mikrofoneja yleensä vain väliaikaisesti, joskus jopa kauhukseni, omaan kanteleeseeni, kuin silloin kun soitimme kantelekirkon taltiointi televisioon.
1990-luvun loppupuolella olimme soittaneet niin monesti kantele-Suomelle tyypillisissä kanteleyhtyeissä joissa oli jopa yli 40 soittajaa alttarin edessä yrittämässä mahtua selät vastakkain, että Haapaveden naapurikaupungissa nivalalainen Sarjan Lauri ja poikansa Kimmo (Suomen ainoa kokopäiväinen soitinkonservaattori) etsivät ratkaisua pulmalle, miten tietäisimme kenen soittoa seurata ja missä tempossa. Tuloksena oli uudenlainen mikrofoni!
Tuote patentoitiin, sai CE hyväksynnän ja KS-logo rekisteröitiin. Sillä väliä Pitkälän Eeron kanteleyhtyeiden harjoituksissa ja esityksissä testasimme sitä. Yksi suuri ero muista mikrofoneista on että, se ottaa ääntä ainoastaan kieliltä, joten kaikki muut kolinat jäävät pois. Lisäksi ääni ei lähde kiertämään.
Hyviä puolia: Ei kierrä eikä kolise. Voit johtaa ryhmäsi yleisön huomaamatta laittamalla kaiuttimet soittajien taakse ja näkemättä johtajaa soittajat kuulevat oikean tempon, niin alueemme suuret kokoonpanot mahtuvat seläkkäin saman alttarin eteen.
MOLEMMAT suomalaiset sähkökanteleenrakentajat käyttävät Sarjan mikrofonit kanteleissaan. Meidän sähkökonserttikanteleella on kaksi erilaista mikrofonia, jotta voimme myöskin tuottaa perkussioääniä haluttaessa. Kumpaakaan ei käytä paristoja.
Mistä kanteleen sointiväri riippuu?
1. PUUSTA - puun valinta, ikä, paksuus
2. KIELTEN KIREYDESTÄ - Useimmiten konserttikanteleissa on kireimpiä kieliä kuin kotikanteleissa. Toiset rakentajat käyttävät kireimpiä kieliä, jotka ovat helpompia virittää kun virityskoneen viisarit heiluvat vähemmän, mutta samalla menetetään lämmintä kuuluvaa kaikua eli "Haapaveden huminaa" joka vielä kuuluu vanhoissa Jääskeläisen Pasin verstaan kanteleissa. Vieläkin niitä soittaessa tuntuu kuin kanteleen henki nousee eloon. Silloisilla kanteleilla oli myös paksumpia kieliä ja kielitappeja. Jotkut uudemmat kireäkieliset kanteleet kuulostavat kylmemmältä, harppumaiselta. Tämä ominaisuus vielä korostuu kun käytetään mikrofonia. Yksi biisi diskattiin meidän CD:lta kun yksi soittajista soitti sitä uudella erilaisella kanteleella, ero sointivärissä järkytti yhdistyksemme vanhempia jäseniä, niin kylmältä kuulosti heidän mielestä.
3. RAKENTAJASTA - joka kantele on oma yksilönsä, ja vaikka yleensä saman rakentajan kanteleet kuulostavat samanlaiselta, on heilläkin välillä toisenlaisia yksilöitä. kaltaisia, myös kielten kireydestä, joka on otettava huomioon kannelta hankkiessa.
4. KIELTEN SOLMUISTA - on erilaisia tapoja solmia kieliä. Monesti soittimen sointiväri muuttuu kun soitin "soitetaan sisään", eli solmut kiristyvät.
5. SOITTIMEN IKÄ - tietyt hyvät kanteleet parantuvat vanhetessaan kun puun liittymäkohdat tiivistyvät.
6. RUOSTEESTA - ruosteiset kielet särisevät ja erityisesti vanhat kierrekielet kuulostavat tunkaiselta, kun pölyt jäävät kierteisiin. Pitää aina soittaa puhtailla kuivilla käsillä. Kieliä voi käsitellä teräsvillalla (ei kierrekieliä) ja öljytä kevyellä öljyllä ruosteen estämiseksi. Lopulta pyyhitään ylimääräinen öljy kieliltä. Ammattisoittajat vaihtavat kieliä pari kertaa vuodessa. Lennättyämme kotiin maista joissa on korkea ilmankosteus, kielet ovat olleet ruosteessa.
7. SOITTAJAN SORMISTA - kovat sormenpäät tai kovat otteet tuottavat rumempaa ääntä. Eri soittajilla on omat niksinsä pitää sormenpäät pehmeinä. Yleisin on välttää soittamasta liikaa yhteen otteeseen ennen kuin sormet tottuvat.
Miksi käyttää sähkökannelta? Jotkut kanteleenrakentajat, jonka kanssa olen yhtä mieltä, sanovat että, pitäisi parantaa akustisten kanteleitten kaikua entisekseen. Venäläiset evät luovu guslin paksuista kielitapeista eikä paksuista kielistä. Guslissa on myös metallinen talla, jota suomalaiset rakentajat väittävät muuttavan kannelta joksikin muuksi soittimeksi. Martti Pokela lahjoitti Haapavedelle tallalla varustettu pienkanteleen. Monet suomalaiset kanteleenrakentajat ovat lisäävät siipiä kanteleisiin nykyään, ja edelleen soitinta kutsutaan kanteleeksi, vaikka siipi on ominainen soitinperheen jäsenille Suomen etelä puolella. Siipi ei totisesti ole uutta keksintöä. Se lisää desibelejä.
Elektroakustinen kantele vaatii pieniä säätöjä äänentoistossa, mutta kuulostaa enemmän kanteleelta kuin lankkusähkökannel. Sähköistettyä kannelta pitäisi käyttää:
A. paikoissa joissa akustinen kannel ei kuulu (liikaa taustahälyä, kaukana yleisöltä tai veden ääressä...) tai joissa kanteleen ääni hukkuu toisten soittimien alle, myös soittaessa vanhuksille ja kuulovammaisille
B. jos joutuu soittamaan kuuluvasti kauan, voit soittaa kevyemmällä kosketuksella, samalla nopeimmin.
C. kun aiotaan käyttää muita elektronisia laitteita kuten säädettäviä äänenvahvistimia, miksereita tai effektilaiteet jotka voivat olla erittäin hauskaa ja tuovat kanteleelle paljon uusia kuuntelijoita!
Soittaessamme äänentoistolla olemme päätyneet antamaan sooloja ilman efektejä elektroakustisille kanteleille ja jättäneet effektiäänet lankkusähkökanteleelle. Soolot kuulostavat lämpimiltä ja pehmeimmältä kun kanteleeseen kuuluu kaikukoppa.
HANKKIESSASI UUTTA KANNELTA, KANNATTAISI KUUNNELLA JA VERTAILLA USEAMPI KANNEL MIKILLÄ VAHVISTETTUNA - VOIT HÄMMÄSTYÄ!
