ANTTI RANTONEN

                                             Väinö Savikoski

Kuuluisa "vanha Haapaveden yhtye",  Ilona Porma ja Olympialaiset 1952.

   Haapavetinen maanviljelijä Antti Rantonen (1877-1961) tunnetaan myös nimellä Antti-eno. Kansanmusiikin tutkija A. O. Väisänen tapasi Rantosen Helsingin laulujuhlilla 1921, nuotinsi Rantosen ohjelmistoa ja käytti häntä vakioesiintyjänä kansanmusiikkiaiheisissa radio-ohjelmissa.

   Antti Rantosta pidetään Väinämöisen viimeisenä eloonjääneenä poikalapsena eli viimeisenä suurena 5-kielisen kanteleen taitajana.  Hän ei kuitenkaan ollut pelkästään 5-kielisen mestari ja kehittäjä, sillä hän oli myös suuremman kotikanteleen soiton
moninkertainen mestari. 

    Moni suomalainen ei osaa nimetä yhtään Rantosen kappaletta, vaikka saattavatkin niitä kuulla päivittäin, sillä A. O. Väisänen laittoi erään Rantosen kappaleen kilpailuun, jonka tuloksena kyseinen melodia on ollut radion aikamerkkinä jo vuosikymmeniä, tosin koneellisesti soitettuna.
  Antti Rantosen 5-kielisen kanteleen soittotyyliä kutsutaan usein "sekatyyliksi" joka tarkoittaa sulkusointujen käyttöä melodianäppäilyn kanssa sekaisin. Rantonen yhdisti nämä kaksi soittotapaa nerokkaalla tavalla joka minimoi sormien liikkeen ja eksymisen mahdollisuuden. Rantonen myös muunteli soittoaan taitavasti. Lisää tästä tyylistä löydät opetussivulta.